Neljän Suunnan Valtakunta, 17.4.1999 Helsingissä Brieffi Neljän Suunnan Valtakunta -larpista, hahmoani en jaksa mukaan liittää koska se on minulla ainoastaan tulostettuna. Pelasin siis Pekka Väistön varapelaajana, viikon varoitusajalla. Peli järjestettiin Suomenlinnan Pirunkirkossa, joka ei ulkoapäin ole kirkon näköinenkään. Luonnonkiveä ja tiiltä ovat ulkoseinät, sisältä keskiaikaisen mallista betonivalua, paljon holvikaaria ja ikkunoita. Lattia oli puuta. Sain siis pelattavakseni Kuninkaan kaartilaisen, joka oli lievähkön yksinkertainen ja muut kaartilaiset pitivät hahmoani homona. Niinpä lempiharrastuksiani vapaa-ajalla olivat siman juominen ja naisten perässä roikkuminen. Olin nuorempana epäillytkin itseäni homoksi, kunnes rakastuin palavasti hovipalvelija Pelea Capripoulokseen, mutta olin ujouttani epäillyt näyttää hänelle tunteitani. Isäni oli suuuuuuuuuuri kaartilainen, hiisisodissa kunnostautunut arpinen veteraani, joka oli auttanut minutkin kaartiin. Tavoitteenani oli korjata maineeni ja nousta vähintään isäni veroiseksi sotilaaksi. Kaartilaiset: Igor Ederikinpoika, minä Ivan Pitkäkoipi Thomas Pääskynen Erig Cuiwi John Stål Henrig Sérestian ja kaartinpäällikkö Edir von Narglah Otteita kaartilaisen päiväkirjasta Lauantaina 17.4. Kevät on jo pitkällä, tänä aamunakin aurinko helotti täyttä soittoa harjoitellessani kaartitoverini Ivan Pitkäkoiven ja tuntemattoman ritarin kanssa pihalla. Kuninkaallisella hovilla on pitänyt kiirettä, kaikkien neljän maankolkan rauhanjuhlaa vietetään täällä kuninkaan kesähuvilalla tänään. Aamupäivä on sujunut valmisteluissa, hovilla on kiirettä kuten aina. Seurueineen paikalle on ilmeisesti saapumassa pitkälle toistasataa henkeä, olenkin ihmetellyt kuinka seitsemän hengen kaartimme kaartinpäällikkö (joka sattumoisin on setäni) mukaanluettuna pystyy varmistamaan tällaisen henkilömäärän turvallisuuden. Tosin onhan meillä noita maageja, mutta minusta heidät pitäisi kaikki polttaa, minulla on heistä kuva epäluotettavina kieroilijoina. Phyi. Jo aamusta lähtien jalkojani oli kivistänyt oudosti, luultavasti alkuviikon ankara harjoittelu alkoi vaatia veroaan. Näin kuinka huvilan pihalle saapui jalosukuisten hevosten vetämiä valjakkoja runsain mitoin. Kuningas alkoi vastaanottaa kutsuvieraita iltapäivällä, ja minut valittiin vahtivuoroon! Tosin ei se iltapäivän pitkinä tunteina niin hauskalta tuntunutkaan, jalkojani kivisti kahta kauheammin. Ensimmäisenä tuli saapua Rivendellin ja Law'landen hovisukujen edustajat, mutta heillä oli kuulemma kiistaa sisääntulojärjestyksestä. Varsinaisia järjestyshäiriöitä oli vain kenttien kohdalla, joku hassu ryntäsi päin kuningasta jonka sain torpattua. Seuraava näytti aivan edelliseltä joten kävin hätistelemässä häntä tiehensä, mutta hän olikin toisen henkilön palvelija. Kyllä minulla aina ennen on hyvä kasvomuisti ollut... Odotin selkeää toimintaohjetta kun Musta Piiri käveli kuninkaan ohi edes tervehtimättä. Eipä tuo haitannut. Vastaanoton jälkeen hovin käytävillä raikui kiivas pulina, ja pääsimme todenteolla harjoittamaan ammattiamme kun saimme kiinni kentin varastamisesta. Kaartilainen Henrik kiskaisi kirveellään (!) kentiltä käden katki. Jätimme hänet rujosti makaamaan linnan käytävälle. Seuraavien tuntien aikana ei mitään erityistä, sain heti perään uuden partiovuoron kuninkaasta selvittyäni, tällä kertaa linnassa ja linnan pihalla. Kovasti oudonnäköistä hiipparia joita ainakaan minä en päästäisi talooni. Mieleni oli tosin aivan muualla, tahdoin nähdä Pelean. Siihen tarjoutuikin mahdollisuus vartiovuoron loputtua. Juttelimme niitä näitä, hän vaikutti tosin oudon hiljaiselta... Ja pum. Oswald Ravendill, Ravendillin suvun päämies löydetään murhattuna jostain huitperkeleestä. (Njoo, tästä alkaen meni perseelleen) Mitäs me kaartilaiset, raahataan syrjään jonnekin offgame-alueelle. Ja elämä jatkuu. Jalkojeni kivistyksen aste näytti asettuneen vakiotasolle ja syömään mentiin muina miehinä. Minua miellytti kaartitoverieni lausahdus "Me olemme vaan töissä täällä" kun meitä pyydettiin ketä minnekin. Vartioi sitä suojaa tätä. Kuninkaallisten vartiointi oli tietenkin etusijalla, ja kuulimme vähän väliä huhuja että prinsessa aiottaisiin murhata myrkyllä. Turhauduin täysin työtaakkaani ja päättelinkin, että oman työpaikkani jatkuvuuden varmistamiseksi kannattaisi tosiaan vartioida etupäässä kuninkaallisia. Vähempiarvoisten murhia nyt sattui tämän tästä, mutta jos päämies tapetaan on piru merrassa. Seisoskelinkin vartiossa lopun päivää, ja yritin ilmaista Pelealle tunteeni, mutta tulin siihen tulokseen, että minun tulisi odotella asiaa vielä kotva. Pelea ei puhunut paljon mitään, ei vaikka kyselin vihjailevasti tulevaisuuden suunnitelmista. Seisoessani vartiossa kuninkaan yksityishuoneen ovella päätin rohkaista mieleni, ja kysellä kuninkaalta olisiko näinkin fiksulle ja kyvykkäälle vartiomiehelle ylenemismahdollisuuksia. Tulin paljastaneeksi, ettei kaartinpäällikkö oikein luota minuun vai mikähän siinä on, kun tärkeimmät työtehtävät menevät järjestään muille. Näinollen kyvykkyytensä todistaminen on sangen vaikeaa. -Mutta kaippa kaartinpäällikkö sitten on pätevä henkilö arvioimaan alaistensa kyvykkyyttä, eihän siinä mitään... -Aivan. Mikäs on nimenne? -Igor Ederikin poika. Luulin tuolloin että olin tehnyt hänen korkeuteensa vaikutuksen rehellisyydelläni ja suorapuheisuudellani. Iltapäivän viimeisinä hetkinä kuninkaan kokoushuoneen ulkopuolelle saapui kuninkaallinen airut Esthelle Drávos. Hän jopa suostui juttelemaan kanssani, ja vaihdoimmekin ajatuksia päivän tapahtumista ja elämästä yleensä. Minulle selvisi, että hänenkin elämänsä on melkolailla samanlaista kuin omani, palvelemista aamusta iltaan. En ollut ennen häntä tavannut saati sitten jutellut, mutta hän osoittautuikin sangen mainioksi persoonaksi. Tyhmyyttäni menin jopa ehdottamaan hänelle lasillista tavernassa työpäivän jälkeen. Tyhmä minä. Off-game: Peli loppuikin kohta just. Seurasin vierestä kun kaartinpäällikkö ja 2 muuta ihmistä tapettiin vieressäni. Blääh, valtavasti ihmisiä ryntäsi kuninkaan luokse ja kokopaikka kai tuhoutui maanjäristyksessä tai muuta vastaavaa. Ilmeisesti pahat pojat olivat päässeet valtaan. Narri joka hyppi kameransa kanssa ingame ärsytti. Se ettei kaartille ollut kirjoitettu kunnollisia toimintaohjeita eikä komentoteitä ihmetytti, kaikki olivat kuin peukalo perseessä koko pelin ajan. Hahmoni oli naurettava puolen sivun rävellys. Mutta yleisesti ottaen meininki oli hyvä. Ainiin ja kun kysyin pelin jälkeen kuningasta esittäneeltä Lasse Vartiaiselta vakuuttuiko tämä kuninkaallisen kaartin määrärahojen lisäyksen tarpeesta (melkoinen määrä murhia sattui pelissä), tämä vastasi ettei ollut miettinyt asiaa, mutta hänellä oli tarkoitus puhua kaartinkapteenin kanssa erottamisestani. Igor Ederikinpoika oli liian röyhkeä ja "hidas" kaartilaiseksi.